Päivänä 1 Jälkeen Pädin Menetyksen poika ilmoitti tehneensä jalkapallopelin. Kenttä oli piirretty ruutuvihkon sivulle, ja nopanheitto ratkaisi, kuinka hyvin potku onnistui. Pelasimme sitä. Peli oli tylsä, ja poika vielä huijasi keksimällä uusia sääntöjä. Se oli suurenmoinen peli. Olin edes hetkeksi saanut ihmisen takaisin.
Toivottavasti ei sentään heittänyt vaan johonkin sekajätteeseen tablettia kuten ilmaisusta “heitin roskiin” voisi päätellä. Jos syynä ei kerran ollut että olisi ollut edes rikki niin oikein osoite olisi varmaan ollut joku kierrätyskeskus jos ei myymään jaksa alkaa, mutta SER-kierrätykseen nyt vähintään. Tää on toki varsinaisesta aiheesta ohi mutta toki liittyy etäisesti silti sitä kautta että kuvastaa millainen kulutusyhteiskunta meillä on…
Naurahdin, nimittäin jutun lopussa:
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija, joka tietää jonkun parhaillaan miettivän, että kai se kuitenkin heitti padin asianmukaiseen kierrätykseen eikä roskapönttöön. Mutta tässä kohtaa tapahtumat peittyvät sumuun.
Heh, hyvä esimerkki myös siitä että se on lopulta aika sama mitä kirjoitat tuollaisen “kirjoittaja on espoolainen kirjailija…” jälkeen jutun lopussa. Läheskään kaikki jotka lukevat jutun tuskin ovat tarpeeksi kiinnostuneita kirjoittajasta että lukisivat tuollaiset boilerplatetkin loppuun.
Joo paskal minäkin yleensä selaan puhelimesta mieluummin jotain älyvapaata kuin muiden ihmisten touhuja. Röh röh ja anteeksi riman laskemisesta, näytän itseni ulos.
