Päivänä 1 Jälkeen Pädin Menetyksen poika ilmoitti tehneensä jalkapallopelin. Kenttä oli piirretty ruutuvihkon sivulle, ja nopanheitto ratkaisi, kuinka hyvin potku onnistui. Pelasimme sitä. Peli oli tylsä, ja poika vielä huijasi keksimällä uusia sääntöjä. Se oli suurenmoinen peli. Olin edes hetkeksi saanut ihmisen takaisin.
Naurahdin, nimittäin jutun lopussa:
Heh, hyvä esimerkki myös siitä että se on lopulta aika sama mitä kirjoitat tuollaisen “kirjoittaja on espoolainen kirjailija…” jälkeen jutun lopussa. Läheskään kaikki jotka lukevat jutun tuskin ovat tarpeeksi kiinnostuneita kirjoittajasta että lukisivat tuollaiset boilerplatetkin loppuun.