Professorin lausunnosta voisi varmaan sanoa paljon muutakin, mutta ajatelkaapa tätä: (post)kapitalistisessa järjestelmässä ihmisten täytyy pelätä töittensä vähenemistä tai helpottumista! Onko tässä mitään järkeä? Olisiko järjestelmä hiljalleen tiensä päässä?
Tiettävästi se on ollut tiensä päässä jo viimeiset sata vuotta, joten ehkä en pidättelisi hengitystäni.
Mutta juu, kuten muutkin ketjussa ovat sanoneet, niin vaikka töitä näiden kielimallien takia poistuisikin, niin kyllä uusiakin töitä tulee. Ja tosiaan, nämä mallit eivät ymmärrä mitä sanovat ja eivätkä myöskään kykene tajuamaan että onko niiden generoimassa tekstissä oikeasti mitään järkeä. Eli näkisin että tässä myös professorin näkemys on vähän turhan aikaista hötkyilyä vaikkakin kielimallien käytön opettelu varmasti olisikin ihan hyväksi ja sivistävää.
Jos Marxiin viittaat, en sanoisi hänen olleen väärässä. Hän ennusti aivan oikein silloisen kapitalismin tuhon, muttei sitä, että kapitalismi pystyi vastaamaan siirtymällä nykyiseen postkapitalistiseen järjestelmään. Siinä omistava luokka onnistui särkemään työtä tekevän kansanosan luokkatietoisuuden keinotekoisesti tuotetulla ”yksilöllisyydellä”: sen sijaan että oltaisiin ”proletaareja”, ollaankin ”kuluttajia”. Se antoi järjestelmälle lisäaikaa, mutta nyt kasvun rajat ovat tulleet ulkoapäin vastaan eikä tietä enää voi jatkaa.
Mitä tulee kapitalismin jälkeen? Vero% kasvattamisen tai kansalaispalkan ymmärrän, mutta jos tulee täysin uusi järjestelmä, vähän kuumottaaa ajatella että suunnataan pääosa yhteiskunnan resursseista poliittisen päätöksenteon kauuta.
En ole ihan varma ymmärsinkö oikein, mutta ei lopputuleman ole pakko olla valtion säätelemää suunnitelmataloutta, jossa poliitikoilla on kaikki päätäntävalta.
Verottamalla voittoa tuottavia yrityksiä, ja jakamalla siten tuotot kansalaispalkkana ihmisille, voidaan siirtää vaikutusvaltaa kansalaisille itselleen. Nykymeiningin kaltaisesti kuluttajien kysyntä ajaisi sitä, mihin resursseja lopulta kohdennetaan. Perustulolla taattaisiin vain se, että kysyntä ei katoa, jos/kun työstä saatava tulo pienenee.
Tuo verotusmalli on edelleen kapitalistista (=tuotantovälineet yksityisomistuksessa) sekataloutta. Jos haluat muualle kapitalismista, tarvitsee muuttaa tuotannonvälineiden omistusrakennetta.
No henkilökohtaisesti en kannata nykytilanteessa kapitalismin korvaamista valtiovetoisella järjestelmällä. Jos ylläolevan mukainen järjestelmä on vielä kapitalismia, niin minun puolesta olisi ihan ok mennä sillä jatkossakin.
Hänkin on tässä relevantti, mutta puhun enemmän noista 1930-luvun tyypeistä, joilta ko. termi tulee.
Mihin termiin nimenomaisesti viittaat? Ja keihin tyyppeihin?
Viittaan termiin “myöhäiskapitalismi” (ts. late stage capitalism). Tosin näyttäisi siltä, että termiä oli käytetty jo vuodesta 1902, mutta se selkeästi yleistyi manner-Euroopassa 30-luvulla. Eli sitä on käytetty jo ihan kirjaimellisesti yli sata vuotta, joten toistan itseäni: “en pidättelisi hengitystäni”.
Taloudellisia mullistuksia on ollut monia muitakin eikä se tässä ole luonut kovinkaan suurta romahdusta. Koneoppiminen nyt sattuu vaan olemaan hype-syklissään siinä tilanteessa, että se nähdään hopealuotina ja panakeiana teollisuuden ongelmiin, mutta eiköhän se tästä tasoitu samalla tavalla kuin esimerkiksi lohketjutkin.
Sana ja sen merkitys ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Se, että sanaa on yhdessä merkityksessä käytetty jo sata vuotta sitten, ei vielä merkitse, että sama sana uudessa merkityksessään olisi jotenkin valmiiksi vanhentunut.
Kuten sanottu, minusta Marx oli kyllä oikeassa siitä, että kapitalismi oli 1800-luvun lopulla henkitoreissaan. Se vain onnistui löytämään uuden vaiheen, jota Marx ei ollut kyennyt ennakoimaan, ja on sen ansiosta nyt, noin 150 vuotta myöhemmin, taas samassa tilanteessa – henkitoreissaan. Mikä ei tarkoita, että seuraava vaihe olisi esimerkiksi sosialismi (toisin kuin Marx, en usko deterministiseen historiaan).
Millä tavalla se on keinotekoisesti tuotettua?
Miksi ei voisi jatkaa? Talous tulee edelleen jatkamaan kasvamista varsinkin Suomen ulkopuolella. Ilmastonmuutos voidaan pysäyttää laskematta ihmisten elintasoa.
Ihan sillä tavalla, että se tuotettiin keinotekoisesti. Tuskin erityisen päämäärätietoisesti, mutta ainakaan paikallisissa tapauksissa en pitäisi sitäkään mahdottomana.
Ennen kaikkea kyse oli kuitenkin kuluttajuuden luomisesta, ja sitä palveli niin se, että ihmiset oppivat kuvittelemaan itsensä yksilöiksi, kuin sekin, että heidät todellisuudessa pystyttiin näkemään riittävän isoina asiakassegmentteinä, joille markkinointi oli helppoa.
Nyt hyppäät puhtaasti utopian puolelle. Toki aina on mahdollista, että joku yhtäkkiä keksii jotakin mullistavaa, jolla maailma pelastuu, mutta nykymenon jatkaminen sellaista tähtitieteellistä sattumaa odotellen on vastuutonta.
Eivätkö ihmiset sitten ole yksilöitä? Kamala ajatusmaailma, jos sinusta kaikki ihmiset ovat vain jotain kollektiivista harmaata massaa.
Ei se ole mitään utopiaa eikä mitään mullistavaa tarvitse odotella. Melkein kaikki korkean tason taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että talous voi edelleen kasvaa vaikka ilmastonmuutosta hillitään. Se vain vaatisi tiettyjen päätösten tekoa.
Se on aika rajallista, kuten historiasta voi nähdä. Biologinen evoluutio on mahdollistanut jonkinlaisen ”yksilöyden”, mutta olosuhteiden ei tarvitse kovastikaan muuttua, kun se ihmisestä raaputetaan irti. Kulttuurisen evoluution tuottama yksilöyden tuntu taas on aika epifenomaalinen: kuvitellaan yksilöyttä, joka todellisuudessa on ulkoa tuotettua ryhmäkuuluvuutta.
…mikä lähinnä osoittaa, kuinka vähän tiedettä on ”taloustieteessä”.
“postkapitalismi” termi tuli yleiseen käyttöön 1905, se oli keksitty jo paljon aikaisemmin.